Tänään me lähetään Kemiin! Siellä on kaikista neljästä mummolasta kaks, ja se tietää paljon ruokaa. Viimeks kun oltiin helmikuussa, olin ihan läski kun pääsin kotiin. Siis ne mummot ja papat on niin ihastuneita meikäläiseen, että makupaloja, kakkua, pullaa ja sisäfilettä tulee koko ajan. Voisinkohan mä jäädä sinne vähäks aikaa, siellä kun on just ruokapuoli kunnossa. Toi mun oma ravintolamestari ku ei oo niin kaksine, että se kokkais mulle chatobriäänit joka aterialle. Se kyllä sano, et nyt se aikoo kieltää makupalat, ettei mun ruokahalu ja rytmi mee sekasin. SEKASIN, hei haloo, kyllä mun pötsi kestää vaikka mitä. Niinku raatoja metsästä jne. Mä aion kyllä pitää puoleni aterialla kun aterialla. Kotona mä en enää kerjää, mut kylässä on pakko. Ne ei vaan voi vastustaa mua! Sinne Kemiin on aika pitkä ajo matka, mut mä oon niin tottunu reissukoira. Päivystän yleensä koko matkan hereillä tähän tapaan.
                                           590424.jpg
Vappuna muuten mä leikin ilmapalloilla, kun isäntä puhalsi niitä ihan hulluna. Aluks mä en heti kekannu, miten niitä pitää kohdella, mut sit mä tajusin, et niiden navasta voi ottaa kiinni. Mä kannoin mun palloja ympäri Turun asuntoa ja pukkasin niitä kuonolla ilmaan. Kunnes mä tönäsin mun lemppari pallon nurkkaan ja se pamahti. Mulle tuli hätä tätsyn syliin turvaan sinisen muovikasan hyökkäystä. Sit mä sain kuitenkin uuden pallon. Ton makeen keltsin.
590432.jpg590444.jpg

Pääsenköhän mä tänäänkin ulos mun naruun? Siellä on siistiä haistella, varisinkin nyt kun tuulee, niin mun muutenkin tarkka nenä on oikaa hajusieppari. Emäntä sano että meidän pitää alkaa kuntoilla. Ai siis vaatiiks mun täydellinen batselorin kroppa viel jotain kohennusta, häh? Se sanoo että mulle on tullu äijämaha. Kun makaan lattialla niin se maha välillä näkyy. En mä tajua. Iltasin se ehkä turpoo kun oon syöny, kun mulla muutenkin on herkkä masu. Enemmän ruokaa, sanon mä. No, enivei, me sit juostiin aamulenkillä vähän ja mä sain mennä metsässä ja pellolla taas vapaana.  Oisin muuten halunnu jahdata oravaa, mut ei emäntä antanu, taaskaan. Se on tylsimys. Sit mä röhisin vaan sen ohi mentäessä.