Tänään kävi sellanen mukava juttu, et meikä poika sai oman huoneen, tai oikeestaan melkeen kuin oman talon! Siis ihan mieletöntä! Nyt mun oma poikamiesboksi hallitsee alapihan lääniä ja voin katolta istuen halllita ylväästi koko tienoota. Ja sit siellä sisällä mun boksissa on punanen sametti, tai no vanha puuvillamatto, ja mun uus aarre, se ihana aitoluu. Päivällä kun mä vielä olin etupihalla, mä hautasin sen pihamaan hiekkaan. Siis tongin nenälläni kaikki pikku kivet siihen päälle ja sit vahtasin sitä aktiivisesti.
                                  

Sit isäntä laitto mulle aivan huikeen jutun; juoksunarun!! Se on kanssa siellä alapihalla ja nyt mulla on ainakin tuhatmetriä tilaa juosta ja touhtottaa ihan pösilönä! Siellä on myös erilaisia kiviä, niin nyt mä voin valita mikä on mun päivän lelu. Ootan jo ihan innolla huomista, et pääsen sinne ulos. Tykkään olla ulkona!

Musta tuntu et ois ollu vähintään joulu, kun meitsi sai oman boksin ja juoksunarun lisäks supersiistit keltaset valjaat. Emäntä sano että me opetellaan laittaan ne päälle niin että mä törötän takapuoleni päällä etutassut ilmassa. Sit ne valjaat saa kuulemma mulle helpommin päälle... Onneks mä oon aika tottelevainen poitsu. Sain juosta pellollakin vapaana päivälenkillä ja mä söin mutapaakkuja, nami! Sit mä olin ihan läkähtyny, siis mun oli niin kuuma. Mun kieli roikku ihan lörppönä. Ja ne korvat, oon oikea lerppakorva!

Nyt mä meen vähän antaan kyytiä mun ihanalle hiirelle, hyvää yötä!