Meitsi on palannut maailmanvalloitusmatkaltani Kemistä. Vitsi kun oli kiva reissu! Isäntä ja tätsy teki matkoja jonnekin, ja melkein aina niillä oli mulle tuliaisia. Sain uusia siankorvia, ja ajattelin heti alkuunsa piilottaa ne. No, kerta ei oltu kotona, isäntä kielsi jyrkästi, kun aloin peittämään sitä mattoon. Sit se tuli vähän auttamaan mua,näytti
että sen voi muka syödäkin. Ihan kun mä en olis sitä tiennyt. No, sit mä söin sen niin että kaikki luuli että oon kiltti poika. Illalla sitten, kun kävelyttäjät lähti ulkoilemaan, sain ajankuluks toisen lärpäkkeen. Sen mä vein heti telkkarin taakse ja murisin kaikille jotka tuli lähelle.

Yleensä tätsyllä menee heti hermo, ja sit se vie sen korvan pois. Tylsää. Siis pitäähän mun piilottaa mun aarteet, ettei ne mee hukkaan. Se taitaa ite haluta mun makosat herkkupalat, kerta aina se ne ottaa pois!

Hehee, mä kävin taas uimassa! Mutta en missä tahansa lutakossa, vaan JÄÄmeressä. Kelatkaa, mä uin ihan elävien ja sulamattomien jää palojen kanssa, jotka oli ainaki triljoona kertaa niin isoja kuin ne joita on sellasissa kylmissä laatikoissa kävelyttäjien kodeissa. Isäntä heitti sinne kiven, kun halus testata meenkö niin kylmään veteen. Ja pah, meikä poikaa ei jääpalat tai vuoret pidättele! Sinne mä hyppäsin ja etin sitä ihanaa harmaata kiven rötkälettä. Oisin halunnu mennä uudestaan uimaan, mut emäntä kielsi, se pelkää että mä vilustun. Raukkis.


Sian korvien lisäks mä sai ihan urpon villatakin! Lainaan tässä ihailemaani Tahvoa, se on ihan hanurista. Väri on ihan ookoo, miehekkään maastonvihreä. Mut siinä on hihat!! Ja miettikää, kuminauhat, jotka laitetaan takajalkojen väliin ja ne puristaa lähes tulkoon mut kuoliaaks. En meinannu aluks ees suostua käveleen sen rätin kanssa, mut sit kun tätsy vei mut lenkille, niin ei se niin paha ollutkaan. Mut en mä siitä silti tykkää. Tätsyn oli kuulemma ollu "ihan pakko ostaa se", kun ne oli ollu Ruotsin puolella ostoksilla, ja se takki oli maksanu vaan 25kruunua. Mä sain sit vielä makeen flexin, se on sellanen kotelo josta tulee narua kun mä vedän toisesta päästä. Nyt mä pääsen paremmin nuuskimaan tien reunoja ja saan juosta enemmän.

Meillä on emännän kanssa kiista: mä en syö aamuisin ruuasta kuin makkarat ja jätän kaikki nappulat syömättä. Iltaisin menee toisinaan nappulat myös, viime aikoine ei oo mennyt. Emäntä uhkaa jättää mun ruuan makkarattomaks, jos asia ei kohta muutu. Sillä menee hermot, kun en syö mun laadukkaita nappuloita. Mä en oo vielä päättänyt alanko syömään ruokaa loppuun. Pitää vähän mietiskellä. Entä jos mä en syö, niin saanks mä sit jotain muuta hyvempää päivällä?

Tänään me lähetään Kemiin! Siellä on kaikista neljästä mummolasta kaks, ja se tietää paljon ruokaa. Viimeks kun oltiin helmikuussa, olin ihan läski kun pääsin kotiin. Siis ne mummot ja papat on niin ihastuneita meikäläiseen, että makupaloja, kakkua, pullaa ja sisäfilettä tulee koko ajan. Voisinkohan mä jäädä sinne vähäks aikaa, siellä kun on just ruokapuoli kunnossa. Toi mun oma ravintolamestari ku ei oo niin kaksine, että se kokkais mulle chatobriäänit joka aterialle. Se kyllä sano, et nyt se aikoo kieltää makupalat, ettei mun ruokahalu ja rytmi mee sekasin. SEKASIN, hei haloo, kyllä mun pötsi kestää vaikka mitä. Niinku raatoja metsästä jne. Mä aion kyllä pitää puoleni aterialla kun aterialla. Kotona mä en enää kerjää, mut kylässä on pakko. Ne ei vaan voi vastustaa mua! Sinne Kemiin on aika pitkä ajo matka, mut mä oon niin tottunu reissukoira. Päivystän yleensä koko matkan hereillä tähän tapaan.
                                          
Vappuna muuten mä leikin ilmapalloilla, kun isäntä puhalsi niitä ihan hulluna. Aluks mä en heti kekannu, miten niitä pitää kohdella, mut sit mä tajusin, et niiden navasta voi ottaa kiinni. Mä kannoin mun palloja ympäri Turun asuntoa ja pukkasin niitä kuonolla ilmaan. Kunnes mä tönäsin mun lemppari pallon nurkkaan ja se pamahti. Mulle tuli hätä tätsyn syliin turvaan sinisen muovikasan hyökkäystä. Sit mä sain kuitenkin uuden pallon. Ton makeen keltsin.


Pääsenköhän mä tänäänkin ulos mun naruun? Siellä on siistiä haistella, varisinkin nyt kun tuulee, niin mun muutenkin tarkka nenä on oikaa hajusieppari. Emäntä sano että meidän pitää alkaa kuntoilla. Ai siis vaatiiks mun täydellinen batselorin kroppa viel jotain kohennusta, häh? Se sanoo että mulle on tullu äijämaha. Kun makaan lattialla niin se maha välillä näkyy. En mä tajua. Iltasin se ehkä turpoo kun oon syöny, kun mulla muutenkin on herkkä masu. Enemmän ruokaa, sanon mä. No, enivei, me sit juostiin aamulenkillä vähän ja mä sain mennä metsässä ja pellolla taas vapaana.  Oisin muuten halunnu jahdata oravaa, mut ei emäntä antanu, taaskaan. Se on tylsimys. Sit mä röhisin vaan sen ohi mentäessä.

Tänään kävi sellanen mukava juttu, et meikä poika sai oman huoneen, tai oikeestaan melkeen kuin oman talon! Siis ihan mieletöntä! Nyt mun oma poikamiesboksi hallitsee alapihan lääniä ja voin katolta istuen halllita ylväästi koko tienoota. Ja sit siellä sisällä mun boksissa on punanen sametti, tai no vanha puuvillamatto, ja mun uus aarre, se ihana aitoluu. Päivällä kun mä vielä olin etupihalla, mä hautasin sen pihamaan hiekkaan. Siis tongin nenälläni kaikki pikku kivet siihen päälle ja sit vahtasin sitä aktiivisesti.
                                  

Sit isäntä laitto mulle aivan huikeen jutun; juoksunarun!! Se on kanssa siellä alapihalla ja nyt mulla on ainakin tuhatmetriä tilaa juosta ja touhtottaa ihan pösilönä! Siellä on myös erilaisia kiviä, niin nyt mä voin valita mikä on mun päivän lelu. Ootan jo ihan innolla huomista, et pääsen sinne ulos. Tykkään olla ulkona!

Musta tuntu et ois ollu vähintään joulu, kun meitsi sai oman boksin ja juoksunarun lisäks supersiistit keltaset valjaat. Emäntä sano että me opetellaan laittaan ne päälle niin että mä törötän takapuoleni päällä etutassut ilmassa. Sit ne valjaat saa kuulemma mulle helpommin päälle... Onneks mä oon aika tottelevainen poitsu. Sain juosta pellollakin vapaana päivälenkillä ja mä söin mutapaakkuja, nami! Sit mä olin ihan läkähtyny, siis mun oli niin kuuma. Mun kieli roikku ihan lörppönä. Ja ne korvat, oon oikea lerppakorva!

Nyt mä meen vähän antaan kyytiä mun ihanalle hiirelle, hyvää yötä!

Mä sain eilen niiden kailotusviisujen aikana sellasein aidon herkkuluun, mikä oli savustettu makoisaksi. Ainoo vaan, et mun mielettömät alkukantaiset koiranvaistot käskee hautaamaan sen luun eikä syömään. Niimpä mä peitän sen joka pyyhkeen alle mitä lähellä on ja makaan uskollisesti vartioimassa sitä. Oon silloin tosi vihanen kaveri. Ihmiset kyllästy siihen ja käski mut omaan koppaan ja sit ne piilotti sen jonnekin pöydälle. Mä etin sitä koko yön, mut en löytäny. Ja kun mä nyt aamulla sain sen takas, mut laitettiin ulos syömään sitä!

Me ollaan lähössä tänään mummulaan, kun on joku äitien oma päivä tai jotain. Terkkuja vaan mun omalle äitylille! Ja kerta mennään mummulaan, se tietää herkkuja! Pitää vahtia lakkaamatta keittiössä, sillä kokemus on opettanut, että mummuihin tehoo pitkä ja lakkaamaton tiivis katse. Tosin tätsy ei oikeen tykkää jos mä vetelen jo kolmatta pullaa...

Mun pitää mennä pakkaan lempilelut mukaan ny, adios!

Mä en ymmärrä, mikä ihmisiä ny vaivaa! On menossa jos jonninlaista laulukisaa, viisukisaa ja jäkiskisaa. Meilläki telkku pauhaa ja väki pauhaa kun huudetaan "Suomi tekee kohta maalin...". Isäntä oli eilen jossaki kaupungissa, ja kun tätsy ei ehtiny viemään aamulla ulos, eikä iskä jaksanu nousta, niin en päässy ku vasta puolenpäivän aikaan aamutoimille! Ei sillä, mullahan on maailman venyvin rakko... mut hei camoon!

Oon käyny jo uimassaki. Kävin, oisko se ollu jo kaks viikkoa sitte. Porskutin vaan suoraa päätä veteen korvat läpättäen. Nyt on ollu aika tuulista, ja meitsi menee lenkillä nenä tuulta vasten ja hajuja haistellen. Kävelyttäjä sanoo, et mä nolaan sen, kun seison kahella jalalla mangustina. Mut mun pitää tähystää! Sit joka pissin jälkeen pitää kaivaa ja korskua; teen selväks takana tulijoille, et "täs on mun viiva!". Muute, ku kerta oon tykästyny myös golfpalloon, niin täs on taidonnäyte tulevalta Montgomerylta!