Mä sain eilen niiden kailotusviisujen aikana sellasein aidon herkkuluun, mikä oli savustettu makoisaksi. Ainoo vaan, et mun mielettömät alkukantaiset koiranvaistot käskee hautaamaan sen luun eikä syömään. Niimpä mä peitän sen joka pyyhkeen alle mitä lähellä on ja makaan uskollisesti vartioimassa sitä. Oon silloin tosi vihanen kaveri. Ihmiset kyllästy siihen ja käski mut omaan koppaan ja sit ne piilotti sen jonnekin pöydälle. Mä etin sitä koko yön, mut en löytäny. Ja kun mä nyt aamulla sain sen takas, mut laitettiin ulos syömään sitä!

Me ollaan lähössä tänään mummulaan, kun on joku äitien oma päivä tai jotain. Terkkuja vaan mun omalle äitylille! Ja kerta mennään mummulaan, se tietää herkkuja! Pitää vahtia lakkaamatta keittiössä, sillä kokemus on opettanut, että mummuihin tehoo pitkä ja lakkaamaton tiivis katse. Tosin tätsy ei oikeen tykkää jos mä vetelen jo kolmatta pullaa...

Mun pitää mennä pakkaan lempilelut mukaan ny, adios!